Satuja, mitä jos elämäkin olisi satua!

Prinssit kosisivat prinsessoja ja keijut pörräisivät jossain korvan juuressa....Joskus, tosiaankin toivon että elämä olisi satua.

Mutta kun se ei ole....Tosi elämä on rankkaa, tai mukavaa. Ystävät tuovat minulle sen mukavan, rankan taas nipotus ja korvan juuressa karjuminen, kaikesta pikkuasioista välittäminen....

Saan joskus tarpeekseni elämästä, tahtoisin vaipua nukkumaan sänkyyn ja nukkua niin kauan että saan oman asunnon ja työpaikas, sellaisen kuin toivonkin, mutta niin ei käy, vain kaikille onnekkaille, rikkaille tai vain ihan tavallisille ihmisille.

 

Jotkut pitävät yksinäisyydestä, jotkut seurasta, jotkut taas molemmista.

Joku pitää elämää satuna ja loisteena, joku taas rankkana sonta kökkäreenä.

Noh, jokaisella on oma mielipide asiasta.

 

Kiitän~